Aika kuluu tällä hetkellä aivan älyttömän nopeasti, eikä blogin päivittämiselle ole tälläkään viikolla ollut sopivia päiviä. Kohta on taas viikonloppu ja aikaa vähän rentoutua, mutta ennen sitä kuitenkin lupaamani kurkistus kulisseihin.

  Paino 

... on laskussa, niinkuin sen kuuluukin. Välillä tahti tuntuu tuskastuttavan hitaalta mutta koska alaspäin mennään kokoajan kaikesta huolimatta, pitäisi tässä kai olla tyytyväinen. Ja olenhan minä, mutten enää osaa olla kritisoimatta omaa kroppaa, mitä tietoisemmaksi siitä olen tullut. Tarkalleen vaaka näyttää tällä hetkellä 110 kiloa, mikä tarkoittaa vielä neljänkymmenen kilon matkaa normaalipainoon, ja neljäntoista kilon pudotusta tähän mennessä. Vielä kymmenen kiloa, niin saan ensimmäisen kerran huokaista helpotuksesta. Silloin ollaan jo voiton puolella... kai? tai mistäpä sitä vielä tietää...

  

  Syöminen

... menee kerrankin hyvin. Herkkuja tulee syötyä edelleen, mutta harkitummin, eikä mitään ahmimiskohtauksia ole ollut. Joinain heikkoina hetkinä yhä tuntuu, että on ihan pakko saada suklaata tai mitä tahansa, mutta voin jättää sen muutamaan palaan, eikä enää tarvitse syödä koko levyä ja vielä vähän päälle. 

  

  Fiilikset 

... on olleet aika ristiriitaiset. Pelottaa, että näytän vielä satakiloisenakin samalta kuin lähtöpainossa, 124 kiloisena, koska en huomaa että neljäntoista kilon myötä olisi lähtenyt vielä mitään. Pelottaa, etten pystykään tähän ja etten koskaan tule olemaan tyytyväinen tuloksiin. Mitä jos vartalo ei enää näiden kilojen jäljiltä palaudukkaan? Mitä jos paino vain lakkaa jossain vaiheessa putoamasta? Mitä jos mitä jos mitä jos... Toisaalta tätä nopeampi painon pudotus ei olisi edes terveellistä, ja tähän mennessä koko painoprojekti on ollut aika helppoa, noin kaiken kaikkiaan, vaikka vaikeita hetkiäkin on tällä polulla tietysti ollut. Mutta silti... pitääkö alkaa harrastaa liikuntaa? Miten mä saan itseni salille tai lenkkipolulle tai minne vaan ja mitä mä teen jos mä en onnistu?

Joo, vielä ei ole muutoskuvia tulossa. Vielä ei ole mitään näytettävää, mutta pysykää mukana, koska 70 kiloa, täältä tullaan!!!

-13 kiloa

Paino on tällä hetkellä kuta kuinkin 111 kg. Kilon tiputus viime viikosta ja oma käsitys painosta menee kokoajan huonompaan suuntaan. Vaikka lähdin 124 kilon lähtöpainosta, tuntuu 111 kiloa auttamattomasti liian suurelta.
Se on suuri, mutta vähemmän kuin 124. Sitä en pysty käsittämään ja haluaisin nopeuttaa tätä projektia keinolla millä hyvänsä. Tämän nopeampaa paino ei kuitenkaan tipu, terveellisesti. Joten näillä mennään...
Yritän tulevalla viikolla kirjoitella parempaa postausta fiiliksistä ja ehkä julkaista muutoskuvatkin.. ehkä.

Olen ollut perjantaista asti syys-... tai no, kesäflunsaan kourissa ja tänään alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että kiusausta syödä kaikki eteentuleva on kohta mahdotonta enää vastustaa.

Kun pari kuukautta sitten perustin tämän blogin, ajattelin että kirjoittamiseen tarraudun juuri näinä hetkinä. Perustelen itselleni ja muille, minkä takia ei kannata heittää pyyhettä kehään ja kirvestä kaivoon. Okei, ei herkuttelu silloin tällöin ole mikään synti, ja onhan elämästä pystyttävä nauttimaan - hyvällä omallatunnolla, mutta ainakin minulla syömisputki jää helposti päälle. 

"Kai mä nyt nää eiliseltä jääneet sipsit saan syödä...ja nää karkit. Ja tilaan ehkä pitsankin kun täähän meni perseelleen jo koko homma. On se ruoka vaan niin hyvää"

En osaa hallita enkä hoitaa näitä hommia minkäänlaisella kunnialla kotiin, vaan jään heti kättelyssä sokeri- ja rasvakoukkuun, josta on erittäin v-mäistä pyristellä irti. Kuten näkyy... taas on maanantai, ja kamppailen näiden samojen asioiden kanssa. Ihan vain siitä syystä, että viikonlopun vapaammat syömiset yrittää jälleen kerran saada tästä muka-niin-terveellistä-elämää kohti menevästä naikkosesta yliotteen. 

Yleensä annan aina maanantaina periksi - vähän myös tiistaina. Keskiviikkona alan taas olla se joka itse määrää mitä suuhuni laitan, ja torstaikin menee nappiin. Hyvällä lykyllä myös perjantai. Mutta sitten alkaa taas se aika viikosta, kun saa hellentää otetta ja tässä sitä taas ollaan aloittelemassa uutta viikkoa hiilarihimoisena. Jos saisin maanantaisen itsehillinnän hyppysiini, voisin sanoa, että tämä on se syömismalli, joka on mulle hyväksi. Paino ei nouse viikonlopun aikana, ja niillä varastoilla jaksaakin odotella seuraavia herkkupäiviä, mutta oi ja voih, kun en ymmärrä näitä maanantaipäiviä. Eihän se tietenkään maanantain vika ole, että niin monilla on vaikeaa juuri silloin, se vaan sattuu olemaan ensimmäinen arkipäivä niin autuaan viikonlopun jälkeen.

No, konkreettisesti, miksipä olla syömättä tänään herkkuja: 

1. Ensimmäinen syy olkoon vaikkapa se, että kaapit ammottavat tyhjyyttään. Joka siis toisin sanoen tarkoittaa sitä, että mitä ikinä mieleni tekisikään, on sitä lähdettävä kaupasta varta vasten hakemaan.

2. Jälkeenpäin kaduttaa kuitenkin - taas yksi hävitty taistelu, sokerikoukku vastaan minä. 

3. Tämä on kyllä kieltämättä aivan tuulesta temmattu ja melko toissijainen syy olla herkuttelematta, mutta hyväksytään: rahanmeno!! Mitä enemmän herkkuja ostaa, sitä enemmän kirjaimellisesti maksaa omasta lihomisestaan. 

4. Sama työ on sitten tehtävä tiistaina, tai keskiviikkona, tai pahimmassa tapauksessa vielä myöhemmin. Jos painoaan meinaa pudottaa, ei auta itku markkinoilla; jokapäiväinen herkuttelu ei vaan sovi tähän kakkuun. .... KAKKUUN?!

5. Sokerimätöstä tulee hyvä olo vain hetkeksi, kun taas terveellisemmin syömällä hyvä olo jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... tasan niin kauan kun malttaa pitää itsensä poissa kiusauksien ääreltä. Joten.. miksei tänään olisi se päivä kun olen ansainnut hyvän olon - terveellisesti? 

Okei, siinäpä syytä jo kerrakseen. Yritän kovasti olla tänään syömättä mitään kiellettyä, mutta mikään totaalikieltäytyjä en ole vieläkään. Paitsi tänään. 

Tänä aamuna se hetki sitten jo koittikin, kun napautin vaa'an patterit paikoilleen ja pomppasin päälle. Lukemat näytti tasan 112 kiloa eli pudotusta toukokuun alusta on tullut nyt 12 kiloa. Muuten se olisi aika hieno suoritus, mutta tuntuu ettei noikaan suuri pudotus näy kerrassaan missään. Niin, ehkei se tällä elopainolla enää näykkään - on niin paljon mistä ottaa. Pudotan siis vielä seuraavat 12 kiloa ennen kuin otan tänne ensimmäiset ennen/jälkeen-kuvat. 

12 pudotettua kiloa eikä yhtään parempi olo oman kropan suhteen... 

Ja niin vaan putosi taas pari kiloa

Aika hyvin on tullut pärjättyä viime aikoina suht hyvillä ja järkevillä syömisillä. Ei, en mä ole vieläkään lopettanut karkkien ja sipsien ja leipien mussuttamista, mutta vähentänyt olen, ja todennut että ehkä totaalikieltäytyminen ei edes ole se mun juttu. Ja vieläkin mä oon eksynyt illalla löhöämään tv:n ääreen suklaalevyn kanssa, enkä edelleenkään harrasta minkäänlaista liikuntaa, mutta saannen ilmoittaa että miinus kymmenen on kiloa on nyt saavutettu, ja hieman jo menty ylikin. Tarkkaa painoa en tällä hetkellä tiedä enkä siitä juuri nyt jaksa edes välittää. (Vaakaan on ostettu uudet patterit mutta ne odottaa kaapissa ehkäpä huomis aamua, ehkä jotain toista päivää) 

Okei, kuulostaa kuin olisin jo jättämässä leikin kesken, mutta ehei, ainakin kolmenkymmenen kilon matka on vielä kuljettava ja luultavasti vielä enemmänkin. Tällä hetkellä vaan ei jaksa kiinnostaa, mutta repsahtaa en aio. Eteenpäin on vaan mentävä vaikka se ei aina kiinnostaisikaan, koska edessä päin on se ainoa oikea ja hyvä päämärä jota kohti kannattaa kulkea. 

Liebster Award

Hellou! 

Sain Herkkuperseestä beibeberberiksi -blogin kirjoittajalta, yhdentoista kysymyksen haasteen jonka tarkoituksena on nimensä mukaisesti vastata yhteentoista kysymykseen, merkitä seuraavat yksitoista haasteen saajaa ja keksiä itse saman verran kysymyksiä.

Säännöt:
● Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
● Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
● Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
● Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Ja sitten minulle esitettyihin kysymyksiin!

1. Mitkä ovat tämän hetkiset tavoitteesi kropan ja painon osalta? Miten aiot saavuttaa ne?
  Suurin tavoite on saada paino laskemaan normaaleihin lukemiin, jotka minun pituisella olisivat 70,5 kg. Sinne on vielä useamman kymmenen kilon matka, ja sen aikana toivottavasti saavitan myös muut, niinsanotut sivutavoitteet. Niihin kuuluu jokseenkin terveellisten elämäntapojen hallinta vielä tavoitepainon saavutettuanikin, ja kropan kiinteyttäminen painonpudotuksen jälkeen/yhteydessä. Ja myös se kohtuus kaiken suhteen olisi hyvä oppia ja ymmärtää.

2. Minkälaisia lämpimiä aterioita syöt? Nimeä ainakin viisi lempiruokaasi.
  Eniten tykkään kanaruuista. Kanawokki, kanapasta, kana ja riisi, kana... kanaa siis menee paljon, sen jälkeen tulee ehkä kala. Naudan- ja sianlihaa en juurikaan syö muuten kuin jauhetussa muodossa, ja jauheliha onkin yksi lempiruokani (jota ei ole laisinkaan sovipaa tällaisessa blogissa mainita) lasagnen, raaka-aineista. Myös pitsa on hyvää..
Kysyttiinköhän tässä kenties niitä ruokia, joita laihdutuksen takia joudun pupeltamaan, vai niitä jotka oikeasti ovat suosikkejani.
No, perus arkiruokia ovat esimerkiksi lohi ja perunamuusi/lohkoperunat, kinkkukiusaus, lihapullat ja minkä tahansa lisukkeen kanssa ja ne jo kertaalleen mainitut kana ja riisi, sekä kanawokki.

3. Mikä on Akilleen kantapääsi?
  Jaa että mikäkö.. stressi, myöhäiset illat ja ärsytys. Takuuvarmaa aikaa sortua syömään kaapit tyhjäksi.

4. Treenivaatteet joita himoitset omaksesi? (Kuva mukaan)
  Voi ei, en yhtään tiedä. Omistan yhdet soc:in juoksutrikoot ja Stadiumin alesta napatut urheiluliivit, joiden merkkiä en edes muista, joten arvata saattaa että olen huono vastaamaan tähän kysymykseen. Treenivaatteet on vaan niin pirun kalliita, ja... no, öh eipä niille ole edes paljoa käyttöä. Joten ehkä skippaan tämän kysymyksen, sori! Kerron kuitenkin että kaikki mahdollisimman räikeän väriset treenivaatteet on ihania, vaikka muuten pukeudun suht tummiin väreihin.

5. Heikoin/noloin hetkesi jota et ole (vielä) kehdannut kirjata ylös blogiin?
  En muista milloin viimeksi olisi ollut sellainen päivä, etten olisi syönyt jotain sellaista mitä pyrin välttelemään. Ainakin YKSI keksi/suklaapala/mikä tahansa menee suuhun joka päivä.

6. Paras tämän hetkinen henkinen/fyysinen saavutuksesi painon/kropan/treenin osalta?
  Niinä päivinä kun onnistun pitämään itseni kurissa ja jättämään herkut pois, olo on ihanan keveä. Ehkä en vielä edes tiedä mistä puhun, sillä laihdutettuani enemmän saatan ajatella ettei tämä olo jota nyt tarkoitan, ole vielä keveyttä nähnytkään (ja niin varmaan tulee käymään) mutta vielä tässä vaiheessa jokainen päivä puhtaalla ruualla tuntuu siltä kuin energiaa riittäisi loputtomiin. Ainakin silloin kun en saa sokerista vieroittautumis päänsärkyä.

7. Miten palkitset itsesi saavutuksista?
  En tiedä... en kai mitenkään. Ainakaan tietoisesti.
Okei, saatuani opiskelupaikan, otin napakorun, mutta muita itseni palkitsemisia ei nyt tule mieleen. Jos tarkoitus oli kysyä, palkitsenko itseäni ruualla; en.

8. Jos et saa herkutella pahaa mieltä pois millä muulla tavalla lohduttaisit/piristäisit itseäsi?
  Kuulostaa ehkä typerältä, mutta pahimman surun/ahdistuksen iskiessä ajattelen, että kaikki loppuu aikanaan. Tarkoitan siis, että paha olo lakkaa, ennemmin tai myöhemmin. Ehkä siihen menee puoli tuntia tai puoli vuotta, mutta se hetki koittaa vielä ja sitä varten kannattaa jaksaa taistella. Myös tärkeiden ihmisten kanssa puhuminen auttaa aina, ainakin minua. Liikunnasta tai muusta vastaavasta en ole vielä löytänyt toimintamallia näihin tilanteisiin, enkä tiedä tulenko löytämäänkään, mutta se on minulle ihan ok.

9. Älyttömin treeni/laihdutusmokasi?
  Älyttömin laihdutus"mokani" oli muutama vuosi sitten yrittää syödä päivässä 500 kaloria. Säästöliekillehän siinä vaan mentiin..

10. Etsi kuva joka motivoi sinua painon/treenien suhteen. Perustele miksi.
  Kaikki ennen/jälkeen kuvat inspiroi, koska niiden avulla muistaa kuinka suuret muutokset oikeasti on mahdollisia... Ihan uskomatonta. Toivottavasti voin vielä joskus itsekkin liittyä näiden kuvien joukkoon.

11. Treenibiisi jota et kehtaa myöntää kuuntelevasi mutta teet niin kuitenkin?
  En treenaa, joten mulla ei myöskään ole salaista treenibiisiä. Jos olisi, se olisi varmaan joku puhki kulutettu suomipop biisi, jota kaikki inhoaa.

Kiitos vielä haasteesta, jonka nyt heitän eteenpäin seuraaville blogeille:

#Elina

"Tahdon"

Hiomaton timantti

Persetreeniä ja pannukakkua

Kroppa kuntoon

Posketonta menoa

Vauvakilot veks ja muita äidin haasteita

Voihan vuodatus

Mama kuntoon

Älä elämää pelkää

Peppermint stars

Omat kysymykseni kuuluvat näin:
1. Mistä halu laihduttaa alunperin lähti?
2. Mitä vinkkejä antaisit kelle tahansa, joka haluaa pudottaa painoaan?
3. Millä herkuttelet ja kuinka usein?
4. Onko laihtumistasi kommentoitu millään tavalla ja jos on, miltä se on tuntunut?
5. Millä tavalla suhtautumisesi omaan vartaloosi on muuttunut tämän "matkan" aikana?
6. Mitä vinkkejä antaisit henkilölle jonka suhde omaan kehoon ja syömisiin on vääristynyt?
7. Kerro oma suosikkiruokasi
8. Millä tavoin urheilet?
9. Kuuluuko liikunnan olla osa painonpudotusta? 
10. Mitkä asiat tai ajatukset saavat jaksamaan niinä hetkinä, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja lopettaa koko touhu?
11. Mistä saavutuksestasi olet kaikkein ylpein?

-700 grammaa

Voi luojanpieksut... pudotusta viime viikosta on vaivaiset 700 grammaa, vaikka olen kaikkeni yrittänyt. No, en ehkä ihan kaikkeani, mutta enemmän kuin ennen.
Tiukensin ruokavaliota oikein olan takaa viikko sitten, kun edellisen kerran kirjoittelin, ja silti... noin puoli kiloa. Syynä saattaa hyvinkin olla liikkumattomuus - mutta kun en tahtoisi. Onko liikunnan pakko olla osa painonpudotusta? Tänään kotiin tullessani kiipesin eräät portaat auringon paahtaessa kuin viimeistä päivää ja totesin taas kerran että kyllä mä vaan olen aivan rapakunnossa. Muut edellä menijät painelivat raput kuin ei mitään, vähän portaiden päässä pysähtyivät juomaan vettä, mutta entäs minä sitten? Läähätystä ja puuskutusta, ja kesken kaiken piti pysähtyä hetkeksi huilaamaan. Niin noloa, että meinasin vajota maan alle. En haluaisi olla tämän ikäisenä tässä kunnossa, mutta minkäs teet. Ei auta itku markkinoilla, vaan tästä vain etiäpäin!

Kiitos kahdesta haasteesta jotka sain kuluneen viikon aikana! Teen molemmat kun vain suinkin ennätän.