Ajattelin kirjoitella tulevalla viikolla joka päivä fiiliksiä ylös ja niin ollen tsempata itseäni tuohon "suoritukseen". Päivittäin en lupaa tekstejä julkaista, vaan teen lopuksi jonkinlaisen yhteenvedon tai muuta vastaavaa.
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Ajattelin kirjoitella tulevalla viikolla joka päivä fiiliksiä ylös ja niin ollen tsempata itseäni tuohon "suoritukseen". Päivittäin en lupaa tekstejä julkaista, vaan teen lopuksi jonkinlaisen yhteenvedon tai muuta vastaavaa.
tiistai 13. lokakuuta 2015
Näin kävi.
maanantai 12. lokakuuta 2015
Hyvää yötä ja huomenta
Haluatte varmaan kuulla miksi näin on päässyt käymään. Että mistä tämä tämmöinen kenties käytös oikeen on kotoisin!
No siis tämähän johtuu siitä että...
Muuten olisin kyllä syönyt terveellisesti, mutta pääsi käymään näin..
Aikamoinen takaisku! Kävi kuulkaas sillä tavalla, että juuri kun minä olin sitä salaattia väsäämässä, tapahtui aivan yhtäkkiä sellainen homma...
Otattehan huomioon tässä sellaisen seikan...
Oikeasti, rehellisesti, ja häntä koipien välissä tunnustettakoon: kaikki johtuu siitä että olen ollut kipeä, laiska ja itsekuriton. Ei muita selityksiä.
Viimeiset viisi päivää olen ollut vaan kotosalla neljän seinän sisällä ja olo alkaa olla pikkuhiljaa sen mukainen. Syötyä on tullut kaikkea ja kokoajan, hyi elämä. Paino on kivunnut takaisin 105 kg tietämille ja ulkomuoto antaisi odottaa jopa suurempaa ainonnousua. Unirytmikin heittää häränberberiä, kuten huomata saatatte, jos vilkaisette tämänkin kirjoituksen julkaisuaikaa tuolta tekstin alta.. Nyt elän siis hiukkasen verran rappioelämää ja löysäilen naruja... köh, ihan kuin ne valmiiksikaan kovin kireällä olisivat olleet. Löysäilen siis hieman lisää. Kiitos ja anteeksi.
Pitäkäähän tekin lippu korkealla!
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
Sinne on matkaa vielä 34 kiloa, joka ei tunnu enää yhtään niin kamalalta kuin 54 kiloa toukokuussa.
● En syö karkkia joka päivä
● En syö jos ei ole nälkä
● Pyrin välttämään einesruokia
● LIIKUN
Helpointa terveellisestä syömisestä on pitää kiinni arkena. Arki, arki ja arki, minä niin rakastan sitä. Jokaisen viikonlopun jälkeen odotan innolla seuraavaa maanantaita, että pääsen taas syömään normaalin koululounaan kaikenmaailman viikonloppuna kokkailtujen lasagnejen ja tortilloidenn jälkeen, ja heittämään viimeisetkin herkkujen rippeet roskiin. Olo on automaattisesti keveämpi ja parempi ilman ylimääräistä rasvaa ja sokeria, mutta ne oikeat päätökset on niin vaikea tehdä ilman jotain käytännön pakkoa tai rutiinia, onneksi siis on arki.
maanantai 5. lokakuuta 2015
Kävin tänään pitkästä aikaa siinä kaupassa, jonka irtokarkeissa on kaikkia niitä mun lemppareita. Mulla ei ollut nälkä, ei tehnyt mieli edes karkkia, ja silti mä ajattelin että "voisin ostaa niitä vaan kaappiin, varmuuden varalle" tai jotain sinnepäin. "nyt kun täällä kerrankin ollaan" ja marssin 450 gramman pussi mukanani kohti kassaa. Ja ei, tämä tarina ei tule päättymään mitenkään sankarillisesti, että mä olisin heittänyt ne kaikki kotona roskiin tai lahjoittanut koko pussin jollekkin toiselle, vaan sinne mä sen ladoin muiden ostoosten joukkoon, kauppakassin päällimmäiseksi ja siitä kotona kaapin ylähyllylle. Kello oli jo aika paljon kun mä vihdoin olin kotona, olisi pitänyt syödä iltapala. Tehdä ehkä leipä, kinkkua, salaattia ja kurkkua, kuoria hedelmiä tai vihanneksia, nähdä vaivaa.. "jos ottaisin karkkia, ei tarvitsisi nähdä vaivaa" ne olisi jo valmiita, vähän liiankin valmiita ollakseen hyviä millään muulla tavalla kuin maultaan. Ja niinhän siinä sitten kävi. Revin pussinsuun sulkeen hintalapun pois ja kahmaisin muutaman lakun.. ja hedelmäkarkin, pätkispaloja, toffesuklaata, lakuja, sulkaata, kirpeitä pääkalloja, sulklaata, toffeeta. Koko pussi ei tyhjentynyt, mutta ei sillä niin väliä. Iltapala oli nyt ohi. Porkkanat, kurkku ja salaatti jäivät jääkaappiin odottamaan ehkä huomista, ehkä jotain toista päivää. En tiedä... ja mitä opimme tästä? Ainakin katumusta nyt taas hetkeksi. Ja täytyisi kai sanoa ne perinteiset, -ei liian pitkiä ruokailuvälejä, -ei karkkeja kaappiin odottamaan, -vaikka valmiiksi tehdyt ruuat jos ei tekemäänkään jaksa ryhtyä, mutta eihän se unohdu taas kotvasen kuluttua.
Entä millainen fiilis jäi? Huono, mutta näitä tulee ja näitä menee, ehkä parempi onni ensikerralla.
Mutta jos nyt mietit, söisitkö jotain terveellistä, vaiko einesatrerian ja karkkeja, syö jotain terveellistä. Täällä se tuli taas todistettua, että kaikkia mielihajuja ei kannata kuunnella. Ei ainakaan joka päivä.