Tällä hetkellä fiilikset laihduttamisen suhteen on ihan hyvät. Tuntuu että vihdoin oon saanut jotain aikaan ja se jos jokin saa taas jatkamaan eteenpäin yhtä kovaa tai ehkä jopa vähän kovemmilla panoksilla. Perhana minähän aion vielä saavuttaa sen seitsemänkymmentä kiloa!
Sinne on matkaa vielä 34 kiloa, joka ei tunnu enää yhtään niin kamalalta kuin 54 kiloa toukokuussa. 

Raapustin lyhyen viiden kohdan sääntölistan josta yritän nyt pitää kynsin hampain kiinni, ja se kuuluu näin:

● En juo kaloreita... paitsi kahvin seassa
● En syö karkkia joka päivä
● En syö jos ei ole nälkä
● Pyrin välttämään einesruokia
● LIIKUN

Varsinkin viimeinen kohta aiheuttaa harmaita hiuksia koska se paljon puhuttu liikunnan ilo on edelleen hukassa. Ei huvita liikkua. Ei siitten yhtään. Mutta luulempa että sinne viimeiseen tavoitteeseen asti en saa painoa enää putoamaan pelkällä kalorivajeella. Tai no, kalorivajeen tulisi olla aina isompi ja isompi joten parempi ottaa liikuntaa mukaan kuin lopettaa syöminen lähestulkoon kokonaan. Karkin syöntiäkin on syytä rajoittaa rankalla kädellä. Sitä menee edelleen lähes joka päivä, muttei enää 1000 kalorin edestä, vaan ylimääräiset energiat pysyy aika lähellä 300 kaloria. Ei ole paljon ei, mutta senkin edestä voisi syödä terveellistä ja ravitsevaa ruokaa eikä kärsiä muutaman tunnin päästä herkkutelusta jo nälästä. Olokin on paljon parempi vaikkapa hedelmän kuin karkkipussin jälkeen, mutta siinä vaiheessa kun iskee pahin "pakko saada jotain hyvää"- olo, ei perässä seuraava paha olo ja katumus paljoa vaakakupissa paina. Pääkoppa menee ja väittää että hyvä olo saavutetaan nopeasti ja helposti sokerilla, eikä lopulla ole väliä. Mitä sitä kiistämään.Toivottavasti tämä ajatus on kokonaan historiaa vielä joskus.
Helpointa terveellisestä syömisestä on pitää kiinni arkena. Arki, arki ja arki, minä niin rakastan sitä. Jokaisen viikonlopun jälkeen odotan innolla seuraavaa maanantaita, että pääsen taas syömään normaalin koululounaan kaikenmaailman viikonloppuna kokkailtujen lasagnejen ja tortilloidenn jälkeen, ja heittämään viimeisetkin herkkujen rippeet roskiin. Olo on automaattisesti keveämpi ja parempi ilman ylimääräistä rasvaa ja sokeria, mutta ne oikeat päätökset on niin vaikea tehdä ilman jotain käytännön pakkoa tai rutiinia, onneksi siis on arki.