Vihdoin mä oon löytänyt kunnollisen motivaation tähän koko projektiin ja päättänyt alkaa taistelemaan niitä mystisiä ahmimishimoja vastaan. Sillä onhan se jo nähty, ettei ne vain uutta mahdollisuutta ja seuraavaa maanantaita odottelemalla vähene. Koskaan ei tule olemaan se päivä, jona herään, enkä joudu näkemään vaivaa sen eteen etten tekisi vääriä valintoja ruuan suhteen. En aio enää miettiä, voisiko tämä ensi viikolla olla helpompaa. Josko silloin ei tekisi enää mieli pitsaa. Jos vaikka vihdoin olisin saanut tästä tarpeekseni.
Mutta ei, en mä tule saamaan ruuasta tarpeekseni. En kyllästy siihen makuun, rasvaisuuteen, sokerihumalaan enkä niihin tuoksuihin, kyllästyn ainoastaan itseeni. Ennemmin tai myöhemmin mun ja monen muunkin laihduttajan on tehtävä se työ, joka vaatii paljon tahdonvoimaa. Pitää opetella sanomaan "ei" sekä muille, että myös itselleen. En voi enää jatkaa sillä "vielä tämän yhden kerran"-ajatusmallilla, vaan joka ikinen kerta, on käytävä itsensä kanssa keskustelua, mitä todella haluaa. En tarkoita joka ikisellä kerralla sitä, että kieltäytyisin kaikesta hyvästä koko loppu elämäkseni, vaan sitä, että joka kerta, kun olen nousemassa pöydästä hakemaan itselleni uutta annosta, tai syöksymässä keittiönkaapeille (joissa tälläkin hetkellä on valkosuklaata, sipsejä, irtokarkkeja ja limsaa) muistutan itselleni mitä olen tavoittelemassa pitemmällä tähtäimellä ja haluanko mielummin kolme riviä suklaata vai pudotetun kilon ja terveellisemmän elämän.
Varmasti tämäkään ajattelu ei loputtomiin toimi. Väistämättä tulee niitäkin hetkiä, että tosiaan haluan ne vastustamattomat suklaapalat enemmän kuin miinuslukemat vaa'alla, mutta lupaan että noiden hetkien jälkeen jatkan terveellisempää elämäntapaa, enkä heitä kirvestä kaivoon. Takapakkeja tulee varmasti kaikilla joskus ja niistä on vain selvittävä.
Näiden ajatusten myötä on tullut myös suunnaton kiire laihtua. Lasken kiloja ja päiviä, milloin voisin painaa 100 kiloa. Onko se mahdollista elokuun loppuun mennessä? Entä jo ennen sitä? Mikä on sopiva tahti? Kuinka paljon syömistä pitää vähentää päästäkseen tavoitteeseen? En tiedä... aikaa elokuun loppuun on kuukausi ja muutama päivä. Onko 16 kiloa siinä ajassa liikaa? On, mutta nyt on kiire. En jaksa enää tätä kehoa.
Mutta ei, en mä tule saamaan ruuasta tarpeekseni. En kyllästy siihen makuun, rasvaisuuteen, sokerihumalaan enkä niihin tuoksuihin, kyllästyn ainoastaan itseeni. Ennemmin tai myöhemmin mun ja monen muunkin laihduttajan on tehtävä se työ, joka vaatii paljon tahdonvoimaa. Pitää opetella sanomaan "ei" sekä muille, että myös itselleen. En voi enää jatkaa sillä "vielä tämän yhden kerran"-ajatusmallilla, vaan joka ikinen kerta, on käytävä itsensä kanssa keskustelua, mitä todella haluaa. En tarkoita joka ikisellä kerralla sitä, että kieltäytyisin kaikesta hyvästä koko loppu elämäkseni, vaan sitä, että joka kerta, kun olen nousemassa pöydästä hakemaan itselleni uutta annosta, tai syöksymässä keittiönkaapeille (joissa tälläkin hetkellä on valkosuklaata, sipsejä, irtokarkkeja ja limsaa) muistutan itselleni mitä olen tavoittelemassa pitemmällä tähtäimellä ja haluanko mielummin kolme riviä suklaata vai pudotetun kilon ja terveellisemmän elämän.
Varmasti tämäkään ajattelu ei loputtomiin toimi. Väistämättä tulee niitäkin hetkiä, että tosiaan haluan ne vastustamattomat suklaapalat enemmän kuin miinuslukemat vaa'alla, mutta lupaan että noiden hetkien jälkeen jatkan terveellisempää elämäntapaa, enkä heitä kirvestä kaivoon. Takapakkeja tulee varmasti kaikilla joskus ja niistä on vain selvittävä.
Näiden ajatusten myötä on tullut myös suunnaton kiire laihtua. Lasken kiloja ja päiviä, milloin voisin painaa 100 kiloa. Onko se mahdollista elokuun loppuun mennessä? Entä jo ennen sitä? Mikä on sopiva tahti? Kuinka paljon syömistä pitää vähentää päästäkseen tavoitteeseen? En tiedä... aikaa elokuun loppuun on kuukausi ja muutama päivä. Onko 16 kiloa siinä ajassa liikaa? On, mutta nyt on kiire. En jaksa enää tätä kehoa.