Paino
... on laskussa, niinkuin sen kuuluukin. Välillä tahti tuntuu tuskastuttavan hitaalta mutta koska alaspäin mennään kokoajan kaikesta huolimatta, pitäisi tässä kai olla tyytyväinen. Ja olenhan minä, mutten enää osaa olla kritisoimatta omaa kroppaa, mitä tietoisemmaksi siitä olen tullut. Tarkalleen vaaka näyttää tällä hetkellä 110 kiloa, mikä tarkoittaa vielä neljänkymmenen kilon matkaa normaalipainoon, ja neljäntoista kilon pudotusta tähän mennessä. Vielä kymmenen kiloa, niin saan ensimmäisen kerran huokaista helpotuksesta. Silloin ollaan jo voiton puolella... kai? tai mistäpä sitä vielä tietää...
Syöminen
... menee kerrankin hyvin. Herkkuja tulee syötyä edelleen, mutta harkitummin, eikä mitään ahmimiskohtauksia ole ollut. Joinain heikkoina hetkinä yhä tuntuu, että on ihan pakko saada suklaata tai mitä tahansa, mutta voin jättää sen muutamaan palaan, eikä enää tarvitse syödä koko levyä ja vielä vähän päälle.
Fiilikset
... on olleet aika ristiriitaiset. Pelottaa, että näytän vielä satakiloisenakin samalta kuin lähtöpainossa, 124 kiloisena, koska en huomaa että neljäntoista kilon myötä olisi lähtenyt vielä mitään. Pelottaa, etten pystykään tähän ja etten koskaan tule olemaan tyytyväinen tuloksiin. Mitä jos vartalo ei enää näiden kilojen jäljiltä palaudukkaan? Mitä jos paino vain lakkaa jossain vaiheessa putoamasta? Mitä jos mitä jos mitä jos... Toisaalta tätä nopeampi painon pudotus ei olisi edes terveellistä, ja tähän mennessä koko painoprojekti on ollut aika helppoa, noin kaiken kaikkiaan, vaikka vaikeita hetkiäkin on tällä polulla tietysti ollut. Mutta silti... pitääkö alkaa harrastaa liikuntaa? Miten mä saan itseni salille tai lenkkipolulle tai minne vaan ja mitä mä teen jos mä en onnistu?
Joo, vielä ei ole muutoskuvia tulossa. Vielä ei ole mitään näytettävää, mutta pysykää mukana, koska 70 kiloa, täältä tullaan!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti