Olen ollut perjantaista asti syys-... tai no, kesäflunsaan kourissa ja tänään alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että kiusausta syödä kaikki eteentuleva on kohta mahdotonta enää vastustaa.

Kun pari kuukautta sitten perustin tämän blogin, ajattelin että kirjoittamiseen tarraudun juuri näinä hetkinä. Perustelen itselleni ja muille, minkä takia ei kannata heittää pyyhettä kehään ja kirvestä kaivoon. Okei, ei herkuttelu silloin tällöin ole mikään synti, ja onhan elämästä pystyttävä nauttimaan - hyvällä omallatunnolla, mutta ainakin minulla syömisputki jää helposti päälle. 

"Kai mä nyt nää eiliseltä jääneet sipsit saan syödä...ja nää karkit. Ja tilaan ehkä pitsankin kun täähän meni perseelleen jo koko homma. On se ruoka vaan niin hyvää"

En osaa hallita enkä hoitaa näitä hommia minkäänlaisella kunnialla kotiin, vaan jään heti kättelyssä sokeri- ja rasvakoukkuun, josta on erittäin v-mäistä pyristellä irti. Kuten näkyy... taas on maanantai, ja kamppailen näiden samojen asioiden kanssa. Ihan vain siitä syystä, että viikonlopun vapaammat syömiset yrittää jälleen kerran saada tästä muka-niin-terveellistä-elämää kohti menevästä naikkosesta yliotteen. 

Yleensä annan aina maanantaina periksi - vähän myös tiistaina. Keskiviikkona alan taas olla se joka itse määrää mitä suuhuni laitan, ja torstaikin menee nappiin. Hyvällä lykyllä myös perjantai. Mutta sitten alkaa taas se aika viikosta, kun saa hellentää otetta ja tässä sitä taas ollaan aloittelemassa uutta viikkoa hiilarihimoisena. Jos saisin maanantaisen itsehillinnän hyppysiini, voisin sanoa, että tämä on se syömismalli, joka on mulle hyväksi. Paino ei nouse viikonlopun aikana, ja niillä varastoilla jaksaakin odotella seuraavia herkkupäiviä, mutta oi ja voih, kun en ymmärrä näitä maanantaipäiviä. Eihän se tietenkään maanantain vika ole, että niin monilla on vaikeaa juuri silloin, se vaan sattuu olemaan ensimmäinen arkipäivä niin autuaan viikonlopun jälkeen.

No, konkreettisesti, miksipä olla syömättä tänään herkkuja: 

1. Ensimmäinen syy olkoon vaikkapa se, että kaapit ammottavat tyhjyyttään. Joka siis toisin sanoen tarkoittaa sitä, että mitä ikinä mieleni tekisikään, on sitä lähdettävä kaupasta varta vasten hakemaan.

2. Jälkeenpäin kaduttaa kuitenkin - taas yksi hävitty taistelu, sokerikoukku vastaan minä. 

3. Tämä on kyllä kieltämättä aivan tuulesta temmattu ja melko toissijainen syy olla herkuttelematta, mutta hyväksytään: rahanmeno!! Mitä enemmän herkkuja ostaa, sitä enemmän kirjaimellisesti maksaa omasta lihomisestaan. 

4. Sama työ on sitten tehtävä tiistaina, tai keskiviikkona, tai pahimmassa tapauksessa vielä myöhemmin. Jos painoaan meinaa pudottaa, ei auta itku markkinoilla; jokapäiväinen herkuttelu ei vaan sovi tähän kakkuun. .... KAKKUUN?!

5. Sokerimätöstä tulee hyvä olo vain hetkeksi, kun taas terveellisemmin syömällä hyvä olo jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... tasan niin kauan kun malttaa pitää itsensä poissa kiusauksien ääreltä. Joten.. miksei tänään olisi se päivä kun olen ansainnut hyvän olon - terveellisesti? 

Okei, siinäpä syytä jo kerrakseen. Yritän kovasti olla tänään syömättä mitään kiellettyä, mutta mikään totaalikieltäytyjä en ole vieläkään. Paitsi tänään.