Paino on ollut nyt muutaman aamun ajan 106,5 kg, jonka kunniaksi voisin kirjoitella päivityksen asioista, jotka tämän projektin aikana ovat menneet parempaan suuntaan ja onnistuneet, sen jatkuvan voivottelun sijaan.
● Ensimmäisenä mainittakoon tottakai tuo laihtuminen. Mitä lähempänä satasta ollaan, sitä paremmalta alkaa tuntua. Enää kaksi ja puoli kiloa, niin -20 kilon rajapyykki on saavutettu. Jes!
● Olen pikkuhiljaa alkanut huomata joitain muutoksia peilissä ja parilta ulkopuoliseltakin saanut kuulla laihtumisestani. Lähipiriin ihmiset asiaa eivät ole panneet merkille, vielä, mutta eipä se haittaa, koska pudotettavaa painoakin on yhä aika reilusti. Jos ei ala seuraavan kahdenkymmenen kilon jälkeen tulokset näkyä muillekkin, aion vetää kyllä herneen nenään.
● Olen oppinut että kohtuus on asia, jonka myös minä voin hallita siinä missä muutkin. Ei tarvitse olla totaalikieltäytyjä tai omistaa rautaista itsekuria, eikä sen puoleen tarvitse heittäytyä itsesääliseksi ja ajatella "kyllä minä nyt saan syödä, koska minulla on tämä ongelma; vääristynyt suhde ruokaan ja niin edespäin" vaan voin olla jotain siltä väliltä. Pitää varmaan paikkansa, että minulla on jonkinasteinen vääristymä kaikenmaailman syömiskuvoiden ympärillä, mutta minulla on myös tahtoa taisella sitä vastaan ja opetella uusia tapoja vanhojen ja huonojen tilalle.
● Mieliteot ovat vähentyneet todella paljon! Lauantaisin annan itselleni luvan syödä melko rennosti, oikeastaan melkeimpä mitä mieleni tekee, mutten enää syöksykkään kauppaan haalimaan karkkihyllyjä tyhjäksi, vaan joudun oikeasti miettimään "mitä haluaisin, vai haluanko mitään?" Tyhjin käsien en ole vielä kaupasta lähtenyt, mutta saavutus sekin, että tyydyn suklaalevyyn, josta syön vain kolme riviä...
● Ennen en tiedostanut, kuinka väsynyt, raskas ja huonovointinen olo ylipainosta, ahmimisesta ja epäterveellisestä ruuasta seuraa, mutta mitä terveellisemmiksi elämäntavat ovat muuttuneet, en voi kuin myöntää olleeni väärässä, ja todeta että muutos fyysisessä voinnissa on ollut huima. Luulin ennen että minä vain satun olemaan tällainen - väsynyt ja yhdestä jos toisesta kivusta kärsivä, mutta väärässä olin.
● Terveellinen ruoka voi olla hyvää. Tähänkään en aikaisemmin uskonut.
● Missään superkunnossa en ole vieläkään, enkä edes lähellä sitä, mutta pienet arjen asiat, niinkuin imurin kanssa heiluminen ja portaiden nousu eivät enää tuota niin suurta henkistä ja fyysistä tuskaa kuin ennen. Varsinkin tuo jälkimmäinen on ollut mun inhokkipuuhaa niin kauan kuin muistan, mutta enää en tee sitä ihan niin hampaat irvessä kuin muutama kuukausi sitten.
● Ennen olin hermoromahduksen partaalla jos elimistöön ei virrannut jatkuvalla syötöllä sokeria ja rasvaa. Vaan empä ole enää! Tämä oli yksi niistä suurimmista asioista joiden takia ajattelin laihduttamisen olevan niin kamalan haasteellista - että tiuskisin kaikille ja raivostuisin lähes tyhjästä, mutta senkin vaiheen yli on päästy ja en tiedä näkyykö ulospäin enää ollenkaan millaista kamppailua joudun aika-ajoin käymäänkään itseni kanssa. Ihanaa huomata, että se menee ohi.
Ps. Osallistukaahan tuohon sivupalkin Mitä toivoisit enemmän blogiini-kyselyyn!
Oi hienoa, kohta on kaksikymppiset! ;-) Ja kiva että alkaa löytymään niitä positiivisiakin puolia ja muutoksia :-) Laihduttaminen ei aina oo niin helppoa mutta niitten pienien hyvien juttujen ja muutosten löytäminen auttaa kyllä jaksamaan :-)
VastaaPoistaHehe, tuo on kyllä niin totta. Kyllä sitä alkais itteäkin keljuttaa jos kukaan ei kehuisi laihtunutta olemusta suuren urakan jälkeen :-) Lähipiiri ym. ihmiset jotka näkee sua päivittäin saattaa tosin tulla vähän viiveellä tossa hoksaamisessa mutta ihmiset joita näkee harvemmin kyllä hokaavat - ja sen myös kertovat ja onnittelevat :-) Mikäli ovat sen tyyppisiä ihmisiä eivätkä kateellisia :-D
Kohtuus, mieliteot, terveellinen ruoka, vointi...En voi muuta kuin nyökytellä tekstiä lukiessa. Ei lisättävää :-)
Ja kyllä, sitten kun alkaa tuntemaan ja huomaamaan keventymisen niin kyllä huomaa myös monien hengästymisten, kolotusten ja väsymisen tunteiden häipyneen :-) Itse koen olevani ihan toinen ihminen jo sillä että liikun nykyisin joka päivä/lähes joka päivä! Liikunnasta on tullut rutiini joka piristää, auttaa käsittelemään tunteita/asioita/ajatuksia/ongelmia paremmin kuin herkut ja vaikka alussa oiskin se olo että väsyttää ja kuukahtaa ihan just niin aina se on kannattanut. Lenkille lähtö nimittäin :-)
Tsemiä! Ei muuta kuin lisää pieniä muutoksia etsimään ja tekemään! :-)
P.S Olisikohan mahdollista saada blogiisi edistyskuvia? Sulla on kuitenkin jo ihan hyvä kilomäärä takana :-)