Ensimmäiset kroppakuvat

Kesäkuun alun kunniaksi ajattelin heittäytyä hurjaksi ja julkaista ihkaensimmäiset kroppakuvat tässä blogissa! Kyllä vähän jännittää, mutta mitä tämä kirjoittelu olisikaan ilman sitä että te tietäisitte minusta näinkin oleellisen asian, ja että itse voin tulevaisuudessa seurata edistymistäni.
  

  Tässä siis minä edestä, takaa ja sivulta,
  aamulla kello yhdeksältä ja painolla 122,1 kg.

        [Kuva poistettu]

Kuvat vaatii varmaasti myös hieman arvostelua. Ei kai ne muuten siinä olisi.

Siispä, ensimmäinen kuva: No, ihan siedettävä. Etupuoli on omasta mielestä paras puoleni. Käsiä nyt lukuunottamatta jotka ovat viimeisen vuoden aikana paisuneet kuin pullataikina. Vielä ruusuisempaa olisi ollut ottaa kuvat peilin kautta, jossa mielestäni kaikki näyttää jollain tapaa vielä paljon paremmalta, varmaan siitä syystä että peilikuvaansa on tottunut katselemaan itse kukin, mutta näinhän muutkin ihmiset minut näkevät, joten näillä mennään. Kädet ja reidet. Ne on pahat. Niistä pitää päästä eroon.. no ei nyt sentään, mutta paljon niitä on saatava pienemmiksi.

Toinen kuva, takaa: Ainakin itselle ensimmäisenä tästä kuvasta silmien verkkokalvoille pamahtaa perbeberi, peba, perse, miksikä sitä nyt haluaakaan kutsua. Herranjumala sentään, mikä kauhistus! Täytyy myöntää, etten koskaan ole ollut niitä oman-takapuolen-tuijottelija-naisia (enkä kyllä muidenkaan) mutta  sen verran osaan sanoa, että onhan tuo latistunut. Jäljellä on enää vain iso, litteä kasa läskiä. Näyttää siis siltä että ei hyvältä näytä. Mutta kuten sanottu, peräpää on aina merkkinnyt minulle hyvin vähän. Vaatteita ostaessanikaan en koskaan pyörähdä ympäri katsoakseni miltä näytän takaa, vaan tärkeintä on, mitä peili etupuolella sanoo. Kuitenkin kuvaan palatakseni, voi että millaiset töpöjalat, eivätkä yhtään söpöt sellaiset. Ainoastaan lyhyet, paksut jalat ja reidet liimautuneena toisiinsa koko pituudelta. Kuten jo sanottu, niille on tehtävä jotain.

Viimeinen, sivulta otettu kuva: Oi että mikä notkoselkä! Ajattelin ottaa kuvaa varten hieman ryhdikkäämän asennon mutta oikeasti ruhoni näyttää juurikin tuolta, joten rehellisyyden nimissä poseerasin tunnollisesti selkä kaarella ja vatsa pömpöttäen. Tämä kuva antaa parhaimman katsauksen siitä, millainen tilanne kaikessa kamaluudessaan on, ja kuinka paljon painoa pitää pudottaa.

Siinä oli minun osuuteni tiukkaa arvostelua. Nyt on teidän vuoronne. Olisi kiva saada komenttiboksiin muutama sananen sinultakin. Älkääkä yhtään pelätkö kommentoida, minäkään en pelkää teidän kommentteja kroppaani liittyen!