Kuulumisia

Noniin, nyt ne sitten on täällä. Helteet. Ja mä en ole kesäihminen, en sitten ollenkaan! Muun muassa sen takia, että joka kesä on niin tuhottoman kuuma, ja läskit lämmittää. Juttu on nimittäin niin, että kun muut ensimmäisen kerran uskaltautuvat riisuutumaan talvi- tai välikausitakistaan, minä valun jo hikeä ja meinaan heittää yltäni viimeisenkin rihmankiertämän. Tarvitseeko siis kahta kertaa sanoa, että kesä on tuskaa. Kesän kynnyksellä vaivaa mieltäni siis kaksi melko oleellista kysymystä: Onko olemassa vaatteita joissa en läkähdy kaikkien kilojeni kanssa, sekä sitäkin tärkeämpi kysymys, mistä löydän ne omalla koollani?
En osaa edes pukea sanoiksi kuinka paljon porottavaa auringonpaistetta inhoankaan. Mitään ei näe ilman aurinkolaseja ja hiki virtaa. Meikit valuu ja vaatteet tarrautuu ihoon kiinni... mutta teidän kesäfiilistä pilaamatta lisättäköön, että ehkä minäkin jo ensi kesänä voisin nauttia vähän enemmän!
Keskiviikkona nimittäin tuli ensimmäinen kokonainen päivä ilman minkään sortin herkkuja ja koko viikko on ollut yhtä laihdutuseuforiaa. Tää on kivaa. Salaatit on ihania ja vesikin maistuu hyvältä, enkä todellakaan tiedä mistä nyt tuulee. Ruoka-aikaan yksi annos riittää, pastat on korvattu pitkälti kasviksilla ja ruokaisaa salaattia en enää edes haluaisi vaihtaa hampurilaiseen. 

Paino oli tänä aamuna 121,9 kg. Tahti on puuduttavan hidasta mutta niin kai ne parhaat tulokset tulee!
Muuton aikana karkkeja on tuli sitten osteltua kaappeihin noin 500 gramman edestä vaikka päätinkin että kiusauksia ei saa olla edes tarjolla. Siellä ne kuitenkin kiltisti odottaa.. varmaan seuraavaa tunteidenpurkausta jolloin sokeriöverit taas maittaa.
Tavoitteena ensi viikolle on saada paino alle 120 ja pitää 5 herkutonta päivää! En tiedä haukkaanko liian ison palan kerralla, mutta tavoitteita on hyvä olla.