Hävettää myöntää, mutta ensimmäinen viikko meni totaalisesti perseelleen ja paino on kohonnut 124,5 kiloon taisaisen varmasti. Näinhän tässä ei todellakaan pitänyt käydä, mutta tässä sitä nyt ollaan ja aloitellaan seuraavaa viikkoa.
Kuten sanottu, täällä viikolla en onnistunut välttämään oikeastaan yhtään sudenkuoppia, ja ruokavälien paisuessa liian suuriksi, söin jotain mitä ei tosiaakaan olisi pitänyt syödä ellei halua nähdä vaa'alla yhä vain kasvavaa lukua. Näitä syntejä oli mm. hampurilaisateria, suklaapatukat, ruokailu kiinalaisessa ravintolassa, (kaiken lisäksi vielä seisovassa pöydässä) mozzarellatikut, kesän ensimmäinen jäätelöannos... jne jne.
Juttuhan on niin, että syön joka päivä jotain "kiellettyä" ja siitä eroon pääseminen on koko painonpudotuksen vaikein asia. Liikkumisestakaan en järin nauti ja silti sitä olen valmis tekemään, mutta herkut! "Niitä älkää viekö!" Olen pirun äkäinen, ailahteleva ja raivostunut jos en saa päivittäistä sokeriboostiani, enkä tiedä ollenkaan miten voisin oppia olemaan ilman sitä. Sivullisetkin kärsivät vieroittumisesta juurikin vihaisuuteni takia.
Mutustelin asiaa mielessäni oikeastaan koko viikon, ja tässä on suunnitelma: siedätyshoito.
En oikein innostu kokonaisvaltaisesta hiilarikatkosta, joten tässä on minun tapani pyristellä eroon sokerikousta. Kuten koko ajan olen itselleni toitottanut: pienin askelin, äläkä vaadi itseltäsi liikaa.Joten.. suunnitelman nimi on herkkupäivät.
Ensin olen yhden päivän ilman niitä, jonka jälkeen saan taas syödä. Sitten kaksi päivää ilman, ja herkkupäivä. Sen jälkeen kolme, ja niin edelleen...
Saattaa kuulostaa aika hurjalta, että suunnittelen miten pärjään yhdenkin päivän ilman herkkuja, mutta minulle se on totisinta totta enkä olisi edes uskonut että tästä tulee näin haastavaa.
Juttuhan on niin, että syön joka päivä jotain "kiellettyä" ja siitä eroon pääseminen on koko painonpudotuksen vaikein asia. Liikkumisestakaan en järin nauti ja silti sitä olen valmis tekemään, mutta herkut! "Niitä älkää viekö!" Olen pirun äkäinen, ailahteleva ja raivostunut jos en saa päivittäistä sokeriboostiani, enkä tiedä ollenkaan miten voisin oppia olemaan ilman sitä. Sivullisetkin kärsivät vieroittumisesta juurikin vihaisuuteni takia.
Mutustelin asiaa mielessäni oikeastaan koko viikon, ja tässä on suunnitelma: siedätyshoito.
En oikein innostu kokonaisvaltaisesta hiilarikatkosta, joten tässä on minun tapani pyristellä eroon sokerikousta. Kuten koko ajan olen itselleni toitottanut: pienin askelin, äläkä vaadi itseltäsi liikaa.Joten.. suunnitelman nimi on herkkupäivät.
Ensin olen yhden päivän ilman niitä, jonka jälkeen saan taas syödä. Sitten kaksi päivää ilman, ja herkkupäivä. Sen jälkeen kolme, ja niin edelleen...
Saattaa kuulostaa aika hurjalta, että suunnittelen miten pärjään yhdenkin päivän ilman herkkuja, mutta minulle se on totisinta totta enkä olisi edes uskonut että tästä tulee näin haastavaa.
Jos teillä on joitain vinkkejä, miten olette päässeet yli tällaisesta toivottamalta näyttävästä herkuttelusta, kertokaa ihmeessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti