No olisitteko uskoneet?
Viime viikolla tehdyt suunnitelmat eilisestä ei olletkaan pelkkää "maanantaina sitten"-puhetta, vaan kävin ihan oikeasti vesijuoksemassa paikallisella uimahallilla puolitoista tuntia.
Täytyy kuitenkin samaan hengenvetoon todeta, että ruokavaliomuutos ei ole ottanut tuulta siipiensä alle. Ei sitten ollenkaan. Ja siitähän ei voi syyttää kuin minua itseäni. Mutta kyllä silti ärsyttää. Paino jumittaa täsmälleen samoissa lukemissa kuin torstainakin, eli toisin sanoen edes nesteet eivät sitten ole viitsineet lähteä liikkeelle.

Sunnuntai-iltana siivosin kaapit kaikista herkuista samalla ajatellen vähentäväni kiusausta sortua ylimääräiseen syömiseen, mutta toisin kävi. Heitin urhoollisesti pois kaikki keksipaketit, karkit sun muut, vaikkakin laskin mielessäni koko ajan kuinka paljon rahan arvoista tavaraa menikään hukkaan. Edes lähipiirin jäsenille herkkuja en voinut tuputtaa, koska kaikki pakkaukset, paketit ja purnukat oli avattu. Siis oikeasti, mitä teen viidellä avatulla keksipaketilla yhtä aikaa hyllyillä pyörimässä?! 

Kun kaikki vihdoin oli roskissa, koitti heti seuraavana päivänä se kamala hetki, kun makeanhimon yllättäessä sain mieleeni Susupalat, joita menin sitten matkalla ystäväni luo hakemaan... Eihän tämän näin pitänyt mennä!

Kaikki kaloripitoiset juomat olen kuitenkin jättänyt pois, eli vedellä mennään, ja vaalea leipä on jäänyt kauppaan odottamaan jotain toista, pahaa-aavistamatonta ostajaa. En tiedä ollaanko plussan vai miinuksen puolella noin kokonaisuutta ajatellen, mutta periksi ei parane antaa.