Olin tänään ostoksilla. Itseasiassa viisi tuntia. Kävelin ympäri kaupunkia ja kaupasta toiseen koko tuon ajan, ja sen kyllä tunsi jaloissaan kotiin palatessa.
En tiedä miten edes sain tuon koko ajan kulumaan, mutta vaatekauppaan päästessäni sovitin sitten bikiinejä. Ja itseasiassa sellaiset ostinkin.
Mutta voi kyllä, kyllä tursuaa. Tursuaa niin paljon että ihan itkettää, mutta siitähän ei pääse yli eikä ympäri ellei vaan anna vaan tursuta ja liiku.
Koko sovitusoperaatio oli suhteellisen kaoottinen omaa peilikuvaa kriittisesti tarkastellen, rintaliivien ostosta puhumattakaan. Uima-asut on onneksi joustavaa materiaalia.
No, löysin kuin löysinkin punamustat bikiinit, jotka näyttivät päälläni melko hyvältä, sitä tursuamista lukuunottamatta. Tärkeintä on kai, että rinnat pysyvät bikiinien sisäpuolella reunojen yli pullahtelun sijaan. Muu olisi jo liikaa vaadittu.
Alaosa bikiineissä oli sen verran korkea, että sen saa kätevästi vedettyä keskivartaloon muodostuneen pelastusrenkaan päälle. Mutta silti... kaikenmaailman selkämakkarat ja kuppien yli kainaloon päin pyrkivät rintaläskit ei ole mikään kaunis näky. Mutta näillä mennään. Ainakin toistaiseksi.

Bikiinit piti ylipäätään saada sen takia, että maantaina otan suunnaksi uimahallin ja vesijuoksun. Olen käynyt sillä hetken mielijohteesta aikaisemminkin, joten yksi tekosyy jättää liikunta uuden paikan kammottavuuden takia on pois pyyhitty. Lisäksi siinä ei tule hiki, joka on mulle enemmän kuin hyvä asia.
Tehokkaampia ja rasvaa enemmän polttaviakin lajeja olisi toki saatavilla vaikka millä mitalla mutta en usko että niiden aika on vielä. Ei todellakaa. Kuolisin jollekin spinning tunnille tai maastojuoksuun. Voi elämä...