Kaikenmaailman karkit, keksit, popcornit, pullat, suklaat, pitsat, pasteijat ja sipsit kuuluu mun jokapäiväiseen ruokavalioon. Ihan hävettää sanoa tuo, mutta ei kai se enää mikään salaisuus ole näillä painolukemilla.
Niillä korvataan sitten usein lounas ja päivällinen, ja sama jatkuu seuraavana päivänä, ja taas seuraavana päivänä. Viikonloppuisin teen oikeaa ruokaa, eikä herkkuhimo ole silloin niin suuri.
Kaikesta huolimatta myös viikonloppuisin herkutellaan. Sen takia että muutkin tekee niin. Ihan vaan toisten seurana. Kun ei ole itse tarvinnut edes maksaa. Ilmaisia karkkeja, mikäs sen parempaa!
Tekosyitä kaikki. Yksinkertaisesti vain syön liikaa.
Niillä korvataan sitten usein lounas ja päivällinen, ja sama jatkuu seuraavana päivänä, ja taas seuraavana päivänä. Viikonloppuisin teen oikeaa ruokaa, eikä herkkuhimo ole silloin niin suuri.
Kaikesta huolimatta myös viikonloppuisin herkutellaan. Sen takia että muutkin tekee niin. Ihan vaan toisten seurana. Kun ei ole itse tarvinnut edes maksaa. Ilmaisia karkkeja, mikäs sen parempaa!
Tekosyitä kaikki. Yksinkertaisesti vain syön liikaa.
Syön, koska tekee mieli. Ja silloinkin, kun ei tee. Kun olen iloinen tai surullinen tai ahdistunut, tai sitten vain siksi, että ruokaa on ylipäätään tarjolla. Syön, että olisi jotain tekemistä, ja siksi ettei tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin syödä. Ikuinen noidankehä josta ei pääse ulos muuta kuin tekemällä täys kännöksen.
No entä mistä on hyvä aloittaa? Karkkilakosta? Tiukasta dieetistä? Liikunnasta?
Joku, joka lukee tätä, voi ajatella, että nuo kaikki vaan kerralla. 500 kalorin dieetti ja raskasta liikuntaa, koska 124 kiloa, helvetti sentään!
Mutta sitä on jo kokeiltu, moneen kertaan. Niin moneen, etten enää pysy edes laskuissa mukana. Ja tässä ollaan. Ei siis toiminut minun kohdallani. Aineenvaihdunta pysähtyi kuin seinään, eikä sillä keinolla laihduta.
Harrastin pientä itsetutkiskelua ja tulin siihen tulokseen, että otan ruokaa - sitä ihan oikeaa, tai leipiä ja herkkuja - aina lisää, ja nyt aion päästä siitä eroon. Otan kerralla sen minkä tarvitsen, ja tyydyn siihen, vaikka se olisi ollut sitten kuinka hyvää tai lohdullista tahansa.
Tästä siis lähdetään liikkeelle, ja viikonlopun jälkeen aion suunnata jonkin liikuntaharrastuksen pariin!
Joku, joka lukee tätä, voi ajatella, että nuo kaikki vaan kerralla. 500 kalorin dieetti ja raskasta liikuntaa, koska 124 kiloa, helvetti sentään!
Mutta sitä on jo kokeiltu, moneen kertaan. Niin moneen, etten enää pysy edes laskuissa mukana. Ja tässä ollaan. Ei siis toiminut minun kohdallani. Aineenvaihdunta pysähtyi kuin seinään, eikä sillä keinolla laihduta.
Harrastin pientä itsetutkiskelua ja tulin siihen tulokseen, että otan ruokaa - sitä ihan oikeaa, tai leipiä ja herkkuja - aina lisää, ja nyt aion päästä siitä eroon. Otan kerralla sen minkä tarvitsen, ja tyydyn siihen, vaikka se olisi ollut sitten kuinka hyvää tai lohdullista tahansa.
Tästä siis lähdetään liikkeelle, ja viikonlopun jälkeen aion suunnata jonkin liikuntaharrastuksen pariin!
Hei Oona,
VastaaPoistaonnea matkaan!
Minä olen nyt lokakuun puolivälin jälkeen kutistunut 40 kiloa syömällä ihan oikeaa ruokaa ja liikkumalla miten hyvältä tuntuu. Lähtöpaino oli toki paaaljon enemmän kuin sinulla :) Tuo juttu, että ei oteta aina lisää ruokaa, on minullakin ollut työn alla. Nykyään sujuu jo aika hyvin melkein aina... välillä ei, mutta siitä sitten jatketaan vaan matkaa.
Kiva päästä seuraamaan miten sinulla menee :)
Kiitos :)
PoistaOlet saanut painoa putoamaan paljon! Omalla kohdallani tuntuu vaikealta jo pelkkänä ajatuksena, että joudun laihduttamaan puolet tämän hetkisestä painostani ollakseni normaalipainoinen. Kiloja on paljon ja matka on pitkä, mutta ennen tavoitetta ei luovuteta!
Moikka Oona!
VastaaPoistaBongasin sut mun blogin seuraajista, kiitos siitä! :) Kaiken lisäksi meillä näyttää olevan aika samat lukemat aloituksessa pituuden ja painon suhteen :)
Pieni vinkki: Älä mieti sitä kokonaismäärää, mikä pitäisi pudottaa. Aseta välitavoitteita! Mun ensimmäinen tavoite oli syödä fiksusti ja katsoa, mitä tapahtuu. Sen jälkeen uskalsin asettaa tavoitteeksi 5 kg, 10 kg jne. Mutta ikinä en olisi uskonut, että mä vuoden aikana saisin pudotettua 30 kg!
En ole vielä lyönyt lukkoon sitä, kuinka paljon mä ihan loppupeleissä haluan pudottaa, mutta en myöskään näe itseäni siellä taulukkojen normaalipainoissa. :) Ei ihmisen hyvää oloa ja terveyttä voi taulukoilla mitata. Se kuitenkin on hyvä muistaa, että liian nopealla tahdilla ei kannata lähteä pudottamaan, sillä se tulee äkkiä takaisin.
Ps. herkkuhimot katoaa, ainakin alkuun (nimim. kamala retkahdus joulun jälkeen :D), kun syö tarpeeksi ruokaa, tasaisin väliajoin :)
Kiitos tsemppaavasta kommentista Minsku. On varmasti ihan totta, ettei vielä tässä vaiheessa ole järkevää käydä miettimään kuinka paljon painoa pitäisi pudottaa - koska kun pudotettavaa on paljon, tuntuu että projekti kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
PoistaLohdullista silti kuulla että muutkin ovat pystyneet tähän. Oma onnistuminenkin tuntuu todennäköisemmältä. Aikaisempien epäonnistuneiden yrityksieni aikana olen todennut saman kuin sinä: liian nopea tahti on pahasta, vaikka myös pysyvän laihtumisen hitaus tuskastuttaa. Mutta parempi edetä hitaasti ja pysyä alemmassa painossa kuin lihoa kaikki kilot takaisin!
Hei!
VastaaPoistaTutunkuuloisia syömisongelmia sinulla, ja painokin on suunnilleen samaa luokkaa kuin omani. Mä olen oikeastaan unohtanut normaalipainon tavoitteena, tällä hetkellä tuntuu että olisin todella tyytyväinen jo siitä, jos painaisin joskus alle 100 kg. Nelisen vuotta sitten laihdutin ja painoin noin 108 kg, ja nyt tuntuu kuin olisin silloin ollut vain "vähän pyöreä", vaikka eihän sekään tietenkään pidä paikkaansa.
Ja kyllähän toisaalta monet onnistuvat tuollaisessa "puolet painosta pois" -projektissakin.
Voi samat sanat, olisin niin tyytyväinen jos painaisin edes sen alle 100 kiloa. Ei olisi koskaan pitänyt päästää itseä tähän kuntoon, mutta jälkiviisaushan on sitä "parasta" viisautta.
PoistaMinullakin on nyt ensisijaisena tavoitteena joku yhdeksällä alkava luku, ja sitten mietin miten eteenpäin. Kyllähän se normaalipaino paras olisi..