Okei, tilanne on nyt se että

viime viikolla hehkutin ehkä turhankin innokkaasti sitä, miten viikossa pudonneet puolitoista kiloa antavat tsemppiä jatkaa eteenpäin entistä kovemmin panoksin, sillä nyt kulunut viikko on pitänyt sisällään epäterveellistä syömistä, napostelua ja liian suuria ruoka-annoksia. Edellisen päivityksen jälkeen paino putosi vielä 117 kilon puolelle, mutta nyt olen samoissa lukemissa kuin viikko sitten: 118,4 kg. Kaduttaa niiiiiiiin paljon, etten kuunnellut pientä sisäistä laihduttajaani ja pitänyt lankoja omissa käsissäni vain menin suin päin uskomaan, että laihduttaminen kävi yhtäkkiä helpoksi kuin heinän teko. "No täytyyhän sen nyt onnistua! Pudotin sentään juuri puolitoista kiloa näkemättä juurikaan vaivaa!"
Kirsikkana kakussa on tottakai se, että lähden sunnuntaina useammaksi päiväksi tien päälle ja siellä tulee syötyä sitten niin kuin lomalla kuuluukin. Taas vaihteeksi!! Voihan v****!
Tällä hetkellä olo on raskas ja tukkoinen. Kuulostaa siltä että olisin tulossa kipeäksi mutta ei, en tarkoita nyt sitä. Kaikki syöty rasva, vaaleat viljat ja sokerit vain muistuttavat olemassa olostaan, ja silti voisin vaikka heti vetäistä parempiin suihini pari suklaamurokeksiä. Ei mikään ihmeellinen lause tällaisen sokerinarkkarin suuhun. Niinkuin ei olisi ne keksitkään. Niitähän olisi vielä kaapissa, 600 gramman pakkauksen pohjat, mutta enää ei parane lipsua. Jos muu ei auta, heitän keksit roskiin.

Ajattelin palata takaisin suunniteltuun ja täsmälliseen ruokavalioon, joka siis käyttännössä tarkoittaa sitä, että suunnittelen seuraava päivän ruuat välipaloinen ja ruoka-aikoineen. Sitä on tämän laihdutusprojektin aikana tullut kokeiltua säännöllisen epäsäännöllisesti, ja hyvin on tuntunut toimivan. Yleisesti ottaen olen pysynyt suunnitelmassani, ja ainoa mikä nyt ylipäätään voi ruokavaliotani heiluttaa on stressi, jota pitäisi kyllä oppia enemmän sietämään. 

Joskus tekisi vaan mieli sanoa että auttakaa nyt joku ja opettakaa mut syömään normaalisti.

Painopäivitys ja muita mietteitä

Pahoittelut taas siitä ettei blogin päivittely ole lähtenyt rullaamaan vieläkään siihen tahtiin kuin haluaisin (taas on kulunut viikko edellisestä postauksesta) ja joskus koko homma tuntuu pakkopullalta. En tiedä onko minua tehty pitämään julkista päiväkirjaa, tai edes sitä yksityistä, mutta vielä en ole mihinkään täältä katoamassa. Luonnoksissa on monta kirjoitusta odottamassa jatkoaan, mutta silti tuntuu että yhdestä ainoasta aiheesta on vaikea ammentaa tekstiä kerta toisensa jälkeen. Jokatapauksessa: paino näytti tänä aamuna olevan 118,4 kg eli -1,5 kg viime viikosta. Jes! Pieniä muutoksia suuntaan jos toiseen tulee varmasti, mutta 119 kilon "paremmalle" puolelle en aio enää nousta.

Liikkumaan mä en itseäni saanut vieläkään, "huh hellettä"-tekosyytä käyttäen. No onhan siellä kuuma, etenkin minulla kun niin helposti hikoilevaa sorttia olen, mutta ennen kaikkea pahinta on liikunnan raskaus jonka sain taas huomata. Eilen tuli taas käveltyä melkein kuusi tuntia muutamine taukoineen (hyötyliikuntaa) ja noin tunnin jälkeen alkoi jo tuntua että nyt tarvitaan breikkiä taikka lyyhistyn maahan. Olen siis täääysin rapakunnossa ja ajattelin ettei ikinä enää, mutta pakko sinne lenkillekkin on ennemmin tai myöhemmin ponnistaa. Ei kuitenkaan tällä painolla, siitä olen melko varma.
Hyvä asia on kuitenkin se, että vihdoin olen saanut kiloja putoamaan hyvää tahtia, joka antaa inspiraatiota jatkaa eteenpäin! Tiedän ettei tämä tahti pysy yllä ikuisesti ja mitä enemmän paino tippuu kohti normaaleja lukemia, sitä vaikeampaa sitä on enää karistaa. Mutta täytyyhän tästä nyt iloita! Vihdoinkin olle 120 kiloa!