Täällä ollaan, edelleen!
Paino rullailee alas mutta tuppaan ottamaan tästä yhä aivan liikaa stressiä. Syömisetkin on viimeaikoina menneet kiireiden ja muiden mutkien takia aika lailla päin mäntyä - joinain päivinä saatan ehtiä syömään vain leipää ja salaattia, ja sitten vielä vähän lisää leipää. Mihin unohtuikaan terveellinen laihtuminen?!
Voi luoja, nyt pitää ryhdistäytyä ja äkkiä! En ole vieläkään saanut itseni liikkeelle, mutta lupaan tehdä asian suhteen henkistä valmistautumista, ja asettaa tavoitteen ensi viikolle.
Paino on tällä hetkellä jotain 108-109 välillä. Loppuviikosta pääsin käymään juuri ja juuri luvun 107 puolella, mutta perjantai ja lauantai tulikin herkuteltua siihen malliin, että ne lukemat on enää muisto vain. Perjantaina söin normiruokaa enemmän kuin tarpeen, ja siihen päälle vielä pitsaa ja suklaata. Lauantaina olikin vuorossa ihanaa kanarisottoa - monta lautasellista, sekä muutamia ja taas muutamia irtokarkkeja.
Mutta tänään taas ruotuun! On helpottavaa tietää, että nykyään kun sanon noin, se myös tarkoittaa jotain. Enää en tee tyhjiä lupauksia ja sorru heti seuraavana päivänä ahmimaan lisää - osaan tänäpäivänä katkaista syömiskirteen vaikka väkipakolla, ja siihen olen tyytyväinen. Yksi helpottava tekijä normaaliin ja terveelliseen syömiseen palaamisessa on arki, joka rullaa eteenpäin tahtoipa sitä tai ei. Arjen ihanien ja kamalien kiireiden keskellä ei niin teekkään jäädä mieli löhöämään sohvalle perunalastupussin kanssa. Ja jos tekee, aina on jotain tekemistä, johon voi keskittää energiansa syömisen sijaan.
Tavoite josta muutama rivi sitten kirjoitin, voisi ensi viikolle olla käydä tekemässä yksi 30-45 minuutin mittainen kävelylenkki.
Täytyy myöntää että järkytyin hieman itsekkin. Yksi?!?! Täytyykö tuollaistakin asiaa suunnitella? Eikö sen pitäisi olla itsestäänselvyys. No mutta hei, muistakaa nyt, että painoin toukokuun alussa vielä 124 kiloa, lenkkeily tai liikunta ylipäätään on minulle kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Joten yksi lenkki.. ehkä elämä alkaa sieltä mihin oma mukavuusalue loppuu.
Voi luoja, nyt pitää ryhdistäytyä ja äkkiä! En ole vieläkään saanut itseni liikkeelle, mutta lupaan tehdä asian suhteen henkistä valmistautumista, ja asettaa tavoitteen ensi viikolle.
Paino on tällä hetkellä jotain 108-109 välillä. Loppuviikosta pääsin käymään juuri ja juuri luvun 107 puolella, mutta perjantai ja lauantai tulikin herkuteltua siihen malliin, että ne lukemat on enää muisto vain. Perjantaina söin normiruokaa enemmän kuin tarpeen, ja siihen päälle vielä pitsaa ja suklaata. Lauantaina olikin vuorossa ihanaa kanarisottoa - monta lautasellista, sekä muutamia ja taas muutamia irtokarkkeja.
Mutta tänään taas ruotuun! On helpottavaa tietää, että nykyään kun sanon noin, se myös tarkoittaa jotain. Enää en tee tyhjiä lupauksia ja sorru heti seuraavana päivänä ahmimaan lisää - osaan tänäpäivänä katkaista syömiskirteen vaikka väkipakolla, ja siihen olen tyytyväinen. Yksi helpottava tekijä normaaliin ja terveelliseen syömiseen palaamisessa on arki, joka rullaa eteenpäin tahtoipa sitä tai ei. Arjen ihanien ja kamalien kiireiden keskellä ei niin teekkään jäädä mieli löhöämään sohvalle perunalastupussin kanssa. Ja jos tekee, aina on jotain tekemistä, johon voi keskittää energiansa syömisen sijaan.
Tavoite josta muutama rivi sitten kirjoitin, voisi ensi viikolle olla käydä tekemässä yksi 30-45 minuutin mittainen kävelylenkki.
Täytyy myöntää että järkytyin hieman itsekkin. Yksi?!?! Täytyykö tuollaistakin asiaa suunnitella? Eikö sen pitäisi olla itsestäänselvyys. No mutta hei, muistakaa nyt, että painoin toukokuun alussa vielä 124 kiloa, lenkkeily tai liikunta ylipäätään on minulle kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Joten yksi lenkki.. ehkä elämä alkaa sieltä mihin oma mukavuusalue loppuu.
Sä oot pudottanut nyt painoa todella upeesti!! -15kg ihan muutamassa kuukaudessa - huikeeta. Kyllä se liikkuminenkin vielä alkaa maistumaan kunhan vaan huomaat kuinka se tukee tavoitteitasi ja saa mielen virkeäksi :-)
VastaaPoistaIloisia syyspäiviä - ja erityisen hauskaa kävelylenkkiä sulle!
Voi kiitos paljon ihanan tsemppaavasta kommentista. Näitä on niin mukava saada :)
PoistaIloisia syyspäiviä sinullekin!
Olen huomannut itsekin saman, että tässä elämänmuutoksessa vai miksi tätä haluaakaan kutsua, auttaa tuo arki ja arjen rutiinit ja toisinaan jopa se arjen kiire. Pitää poissa ns. pahanteosta.
VastaaPoistaJään seuraamaan hienoa painonpudotustasi ja lähetän tsemppiä! :)